Japanin-aktio 2011aktiolaiset2011.jpg

Vuoden 2011 nelihenkinen aktiotiimi suunnisti kohti nousevan auringon maata, Japania. Lähtö ei sujunut aivan haasteitta. Tsunami, maanjäristys ja ydinvoimalan vuoto alkuvuodesta muuttivat aika lailla suunnitelmia. Emme päässeetkään Tokion alueelle alkuperäisen suunnitelman mukaan. Uskomme kuitenkin, että paikallisille meidän tulomme oli merkittävä asia tilanteesta huolimatta. Kunpa useampi olisi päässyt mukaan.

Jumalalla on omat suunnitelmansa kaiken varalle. Suunnitelman muutoksesta johtuen pääsimme vierailemaan monella erilaisella lähetyskentällä, missä Jumalan työtä tehdään. 

Aktiomme ensimmäisellä viikolla saapuessamme Japanin Fukuokaan. Paulasaarten perhe otti meidät sydämellisesti vastaan. Olimme mukana paikallisissa seurakunnissa ja päiväkodeissa, joissa saimme antaa heille omastamme draamojen, laulujen ja todistuspuheenvuorojen muodossa. Saimme myös olla yhdessä auttamassa seurakuntalaisten kanssa jumalanpalveluksen järjestämisessä ja siivoamisessa. On hienoa, että Japanissa valmistetaan ruoka ja syödään yhdessä jumalanpalveluksen jälkeen ja kaikki ovat mukana. 

Aktiomme toisella viikolla kiertelimme lähinnä Koben Kansanlähetyksen alueella, ja kävimme myös Okayamassa Kylväjän jumalanpalveluksessa ja nuortenillassa. Kobessa olimme yhdessä nuortenillassa, osallistuimme englannin ja korean piiriin, jossa meillä oli omaa ohjelmaa. Söimme useasti raamattukoululla, jossa oli hyvät ruoat. Vieläkin haikailee takaisin sinne syömään muiden raamattukoululaisten kanssa. Pääsimme myös jakamaan kutsuja kirkon tapahtumista lähialueille kuten myös Fukuokassa. Kutsuja jakaessamme pääsimme kohtaamaan tuiki tavallisia japanilaisia. Ulkomaalaisena oli hienoa kohdata ja ottaa huomioon niitä, jotka muuten japanilaisessa yhteiskunnassa ovat hierarkiassa muita alempana ja osoittaa heille hyväksymistä.

Meille oli varattu pari vapaapäivää, jolloin pääsimme tutustumaan Fukuokan lähistöllä olevan saaren puistoon. Nagasakissa saimme käydä ensimmäisen suomalaisen lähetin haudalla, atomipommimuseossa ja kristittyjen marttyyrien museossa. Kobesta meidät vietiin tutustumaan Kiotoon ja pääsimme näkemään mm. kultaisen temppelin.

Mitä jäi Suomeen palaamisen jälkeen? Oli yllättävää, kuinka hyvin meidät otettiin vastaan, vaikka tieto japanilaisesta vieraanvaraisuudesta oli jo ennestään niin kirkoissa kuin kadullakin näyttäessämme eksyneeltä. Vaikka olimme vain lyhyen aikaa hienoa oli, että saimme kuitenkin kokea käytännön lähetystyötä ja myös kohdata tuiki tavallisia japanilaisia. Lähetyskentällä saimme oppia omaa pienuuttamme ja kuinka tärkeää on luottaa ja turvautua Jumalaan. Monista asioista tiedämme vielä niin vähän. Kiitos Jumalalle, että pääsimme lähtemään ja auttamaan niillä lahjoilla, jotka Jumala on meille antanut.

Benjamin Koskela