Rakkaudesta Siperiaan

”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”

Sanat kaikuivat mielessäni: ”Mene! Älä pelkää, vaan mene! Jumala on sinun kanssasi, Jumala on… Maailman loppuun asti, loppuun asti... Siperiassakin Jumala on.” 

Eihän sinne nyt ilman Jumalaa uskaltaisi lähteä. Ei.

Ihastus idässä
Lentokoneesta avautuivat erämaa ja piirretynomainen vuoristo. Tännekö sitä ollaan menossa? Abakanin lentokenttä muistutti neuvostoajasta. Poliisi lähestyi meitä saksanpaimenkoiransa kanssa: kuvia ei saanut ottaa. Kylmä tuuli puri kasvoihin. Olimme saapuneet Siperiaan.

Ihastuin.

Minusinsk
Majoituimme viikon Minusinskissa tehden yhteistyötä Kansanlähetyksen lähettien, Pitkäsen perheen, sekä Aatto Lamminpään kanssa. Pidimme nuorteniltoja, vierailimme lastenkodissa, siivosimme Suetukin kirkon sekä järjestimme lastenjuhlan pyhäkoululaisille ja heidän kavereilleen.

Koska luterilaisia pidetään Venäjällä lahkona, lähetystyö siellä on haastavaa. Nuoret saattavat lopettaa nuortenilloissa käymisen, kun opettaja tai vanhemmat kieltävät heitä hengaamasta lahkolaisten kanssa.

Krasnojarsk
Hidas ja koliseva yöjuna toi meidät Krasnojarskiin, Sleyn lähettiperhe-Melasten sekä Sirpa Mäkitalon työmaalle. Autoimme Melasia muutossa, kävimme diakonikäynneillä ja jaoimme kaduilla Vyboreita, venäjänkielisiä Nuotta-lehtiä. Vierailimme oppilaitoksissa. Propaganda, toisin sanoen uskonnon julistaminen, oli niissä kielletty. Käytännössä saimme kuitenkin tehdä ja puhua, mitä halusimme.

Kävimme Stalppien kansallispuistossa patikoimassa. Kapusimme lähes satametrisille kivipaasille. Seikkailimme tunneleissa ja luolissa. Ylhäältä ihastelimme Jumalan luomaa kauneutta.

Rakastuin.

Palava rakkaus
Kerran eksyimme pellolle. Siis ihan oikeasti ja vieläpä autolla. Siperiassa tiet kulkevat joskus peltojen kautta ja kun pellot on äestetty, tiet katoavat näkyvistä. Todistimme saunalaulun todeksi:

”Siperian lakeus on suuri, siellä Joose harhaan ajelee. Joose-raukalla kävi huono tuuri, peltotie ei vienyt perille. U-käännös, U-käännös, U-käännös, HEI!”

Muutimme laulun sanoja, sillä äiti sanoo, ettei saa pilkata. Joka rakastaa, se ei pilkkaa. Minä rakastan.

Petra Laato