Mitä ajatuksia sinulle herää Etelä-Koreasta?
Kyllä, todennäköisesti minun ajatukseni lähtiessäni keväällä 2012 kyseiseen maahan olivat hyvin samanlaiset; ihmisvilinää, makuelämyksiä, uskontoja, lämpöä ja eksotiikkaa. Ilmassa oli epävarmuutta, jännitystä, odotusta ja luottamusta Herraan.

Kahdeksan tuntematonta
Aktioporukkamme, seitsemän opiskelijaa sekä matkanjohtajamme Ville Auvinen, oli kevään 2012 aikana tavannut muutamaan otteeseen Karkun evankelisella opistolla esilähetyskurssilla. ”Kahdeksan toisilleen lähes tuntematonta ihmistä”-ilmaus on kuitenkin hyvin rehellinen. Matkalla meistä vasta tuli ryhmä!

Odotettuja vieraita
Aktiomatka kääntyy englanniksi short time mission work, tai tätä me ainakin käytimme selittäessämme matkamme tarkoitusta, ja tämä kuvaakin matkan luonnetta varsin hyvin. Matkamme sisälsi paljon seurakuntavierailuja. Olimme varsin odotettuja vieraita! Olimme ennen matkaa lähettäneet kuvan meistä, ja aivan sama mihin seurakuntaan tai yhteisöön menimme vierailemaan, oli kuvamme esillä. Olo oli tervetullut! Seurakuntavierailujen lisäksi pääsimme olemaan osallisina ihmisten auttamisessa.

Ilman yhteistä kieltä
Kolmena päivänä opetimme seurakuntien ylläpitämissä iltapäiväkerhoissa englantia ala-asteikäisille lapsille. Yhteisen kielen puuttuessa pääsimme käyttämään mielikuvitustamme. Milloin kommunikoimme piirtämällä ja milloin näyttelemällä ja laulamalla. Yhtenä päivänä olimme auttamassa ruoanjaossa. Saimme olla välittämässä Kristuksen rakkautta vähäosaisille ja kodittomille jakamalla heille ruokaa. Jälkikäteen keskusteltuamme kokemuksistamme, tämä lienee ollut meille kaikille se koskettavin hetki.

Yhtä perhettä
Itse sain vastauksia useisiin kysymyksiin. Opin valtavasti luterilaisuudesta Koreassa. Koin uskomatonta seurakunnan yhteyttä. Siinä meillä suomalaisilla on paljon opittavaa. Kirkko ja seurakuntarakennus ei ole ainoastaan sunnuntain jumalanpalvelusta varten. Se, miten seurakuntalaiset Koreassa ottivat osaa viikoittaisiin tapahtumiin, kantoivat kortensa kekoon erilaisilla vastuualueilla ja välittivät rakkautta toisilleen, oli vaikuttavaa. Opin myös, että seurakunta, Kristuksen ruumis, on maailmanlaajuinen. Ei ole yhtä ruumista täällä Suomessa ja yhtä esimerkiksi Koreassa. On yksi ruumis ja siinä ruumiissa jokaisella yksilöllä on oma tärkeä tehtävänsä.

Lähetyskäsky
Opin konkreettisella tasolla myös sen, että meille kaikille on annettu lähetyskäsky. Lähetyskenttä ei aina tosin ole tuhansien kilometrien päässä. Minuun heräsi into erityisesti kotimaassa tehtävää työtä kohtaan. Matkanjohtajamme Ville Auvinen tiivisti lähetystyön tärkeyden pitämässään puheessaan kolmeen kohtaan.

1. Evankeliumi kuuluu kaikille
2. Kaikki tarvitsevat evankeliumia
3. Meille on annettu käsky mennä kaikkeen maailmaan ja tehdä kaikki kansat Hänen opetuslapsikseen.

Vivian Leino